Juhannuksesta on kulunut 8 viikkoa elokuun puolivälissä. Nyt elämme syyskuun puoliväliä. Illat pimenevät nopeasti. Viikossa auringon laskuaika on parikymmentäminuuttia aikaisemmin. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että päivätyötä tekevä ei enää ehdi työpäivän päälle pelaamaan 18 reikää.
Pelasimme veli A:an kanssa sunnuntaina kahden ryhmässä Hillin kolmessa tunnissa. Tänään 13.9. aurinko laskee Hillsidessä 19:50. Porvarillinen hämärä on tänään 44 minuuttia ja siitä puolet on suunnilleen sellaista aikaa, että pilvisenäkin päivänä saattaa erottaa sen, mihin drive laskeutuu. Käytännössä kierroksen siis vielä ehtisi, olettaen, että hitaammin etenevät päästävät perässä tulevat ohi, mikäli edessä on kokonaan tyhjä väylä.

Hyviä ohituspaikkoja ovat kaikki väylät. Ohitus voidaan näppärästi toteuttaa vaikka niin, että molemmat ryhmät pelaavat viheriölle tai sen tuntumaan. Ohittava ryhmä puttaa ensin ja säntää sen jälkeen seuraavalle tiille avaamaan. Ja kas vain, kun ohitettu ryhmä tulee tiille niin ohittajat ovat jo lyömässä toisia lyöntejään ja viivettä ei kummallekaan ryhmälle tule ihmeemmin.

Toinen syyskuuhun liittyvä huomioon otettava asia on se, että hirvenmetsästys on käynnissä. Sunnuntaina näimme komean sarvipään ryntäävän tien yli peltoaukealla muutama kilometri ennen kenttää. Hirvi ei muuten ihmeemmin liikenteestä piittaa. Kuskin on siis syytä olla valppaana. Hirvikolareissa tuskaa lisää se, että hirven jalat ovat melko pitkät ja törmäyksessä tuulilasista tulee koko hirvi. Välttäkäämme visusti näitä kohtaamisia.

Kolmantena nostona on luonnon vaivihkaa käynnistyvä varustautuminen talven tuloon. Joutsenen poikasemme on jo täysikasvoinen vaikkakin vielä hiukan harmaan sävyinen. En ole nähnyt joutsenperhettä vielä lennossa, mutta veikkaan että kaikki ovat jo lentokunnossa. Poikasen ollessa pieni on vanhemmillaan samaan aikaan sulkasato, joten koko perhe pyysyy koko lailla maassa.
Västäräkkien pesiminen on sujunut mainiosti. Niin paljon on näitä ystäviä väylillämme lennähtelemässä. Eipä aikaakaan, kun nekin suuntaavat kohti etelää. Pääskyset – ainakin tervapääskyset – ovat lähteneet jo useampi viikko sitten. Pian ovat vuorossa myös kurjet. On haikeaa, kun kurkiaurat ottavat korkeutta ja suuntaavat sitä tarpeeksi saatuaan hyvää vauhtia etelään. Toisaalta, jos kurjet eivät lähtisi, ne eivät keväällä palaisikaan. Voisin kestää sen, että kurjet eivät lähde, mutta sitä en, että ne eivät keväällä palaisi.

Puut ovat myös pakkaamassa lehtivihreäänsä takaisin runkoon ja juuristoon. Sen kunniaksi saamme nauttia lehtien väriloistosta. Odotan loistoa etenkin Hillin 5/7 tiin edessä olevilta haavoilta. On meillä kentillämme myös muutama upeasti punaiseksi muuttuva pihlaja sekä tietenkin Valleyn 14 perillä oleva Patun vaahtera.

X