Minulla oli ilo ja kunnia päästä tänään Andyn parina pelaamaan HK-kinkkuscrambleä Helenan ja Markuksen kanssa. Scramblen ideana on tarjota toinen yritys – toki niin, että itse et saa toista kertaa yrittää, mutta parisi saa.

Suuret kiitokset HK:lle hienosta kisasta. Keli oli aurinkoinen ja ehkä jo hiukan syksyisen rapsakka. Peli sujui ainakin meidän ryhmällämme vallan sujuvasti. Ennen kisan startti sain monivuotiselta päätöskisavoittajalta, Kukkaron Valdelta, munakennolliset prov1:ä. Valde kun sattumalta kokemuksestakin tietää, että niitä minulta usein katoaa. Tällä kertaa täydennysannoksessa tosin ei poikkeuksellisesti ollut ainuttakaan itseni hukkaamaa.

Sramblen voimaa osoittivat kaikki pelaajat meidän porukassamme, mutta erityisesti Helena teräshermot eivät paineista piitanneet, vaan paikka kuin paikka, putin uppoaminen oli enemmän tai vähemmän muodollisuus. Sitä oli hauska seurata, niin uskomattoman varmasti putit kuppiin reittinsä löysivät.
Andyn kanssa meille taisi tulla paha erehdys puttiviheriöllä jo ennen kisaa, kun esitimme varmana mielipiteenä, että herrat Parjanen ja Hätönen eivät tule meille pärjäämään. Toisin käsi. Koko kisan voitto oli heille lasten leikkiä. Meillä taasen lasten leikkiä tai jotain siihen suuntaan olivat kahden viimeisimmän väylän tuplat. Siispä vitonen väylälle 17 ja kutonen väylälle 18. Jospa ensivuoden HK-kinkkuscramblessä onnistuisimme nuo tuplat välttämään. Voi tosin käydä niin, että niitä tulle siinä kisassa joillekin toisille väylille. Mene ja tiedä – aika tämän näyttää.

Kisan jälkeen klubin keittiö tarjoili meille erinomaisen lounaan. Suuret kiitokset!

X